Viikonloppu vuorella

Kolmatta iltaa jo vietetään unelmakämpässä vuoren rinteellä. Viime viikolla alkoivat espanjantunnit, jotka ovat kyllä älyttömän laadukkaita ja puhevoittoisia, eli juuri sitä, mitä haluankin. Kävimme vielä kerran edellisen asunnon kämppisten kanssa bailaamassa, tällä kertaa rantabaareissa. Täytyy sanoa, että täkäläinen perusdiskomeininki saa Oulun Onnelan kalpenemaan. Mimmien mekot, volyymi, tungos, kuumuus, drinkkien kalleus ja musiikin latteus ovat kaikki noin viisi kertaa Suomen tilannetta överimpiä. Erona se, että kaikessa haisee raha, toisin kuin ehkä Onnelassa joskus. Olen yrittänyt näissä tilanteissa urheasti hymyillä ja tanssia, sillä ei voi heti olettaa löytävänsä tasan samanmielistä seuraa ja laadukasta kantabaaria, jossa minut ja juomavalintani muistetaan. Sitäpaitsi tulen entisten kämppisteni eli bailausseuran kanssa mainiosti toimeen, sääli vain, että puhuminen on noissa paikoissa mahdotonta.

Torstaina oli biologian laitoksen järjestämä miittinki kaikille biologivaihtareille. Infotilaisuuden jälkeen sosialiseerattiin vapaamuotoisesti ja vaihdeltiin numeroita. Tykkäsin kyllä kovasti porukasta, vaikka tuttavuudet tietysti jäivät pinnallisiksi. Monen muunkin kanssa oli puhetta, että vaihtoehtoja kaivataan noille disko infernoille. Seuraavana torstaina tapaamme taasen, silloin jokaisen pitää viedä tarjolla oman maansa ruokaa. Ei tullut mieleen mitään autenttista, mutta täkäläisillä raaka-aineilla toteutettavaa, joten tilasin salmiakkia Suomesta tulevilta. Sitäpaitsi sen saan itse syödä, jos aiemmat kokemukset ulkomaalaisten reaktioista salmiakkiin pätevät täälläkin. Pullaa olisi tietysti voinut leipoa, mutta uunitilanteesta tuonnempana.

Perjantaina uusi kämppis Ric haki minut ja tavarat autollaan vanhasta kodista Carrer Floridablancalta. Illalla oli tarkoitus lähteä uusien biologituttujen kanssa Graciaan (paikallinen Kallio) katselemaan meininkejä, mutta tämän reissun ensimmäinen sade yllätti. Kunnon ukkosmyräkkää jatkui sikäli kauan, että tyydyin tutustumaan kotosalla Riciin ja Pachiin (luoja yksin tietää, miten tuokin kirjoitetaan). Ric pitää lähistöllä pientä kauppaa, josta saamme hakea illalla poisheitettäviä vihanneksia niin paljon kuin jaksamme kantaa. Pachi on sosiaalityöntekijä-muusikko-joogaopettajaopiskelija, jonka aamuharjoitukset näen ensimmäisenä aamulla, kun katson ulos terassille. Mukavia, fiksuja ja keskustelukykyisiä ihmisiä nämä ovat ja tuntevat paljon ihmisiä tältä vuorelta. Eilen lauantaina alkoi jo päivällä lappamaan porukkaa kylään. Hola vaan ja kaljat jääkaappiin, sitten haasteltiin espanjaksi konekivääritahtia. Illalla kävin vielä portugalilaisten biologityttöjen kanssa baarissa. Yöbussilla pääsi tänne vuorellekin, ja paikalliset kehtaavat valittaa, ettei julkinen liikenne toimi. Tervetuloa tutustumaan Koskilinjoihin. Jos Oulussa olisi vuoria tai edes kukkuloita syrjässä keskustasta, sinne ei takuulla pääsisi yöviideltä.

Aamulla koin täkäläisen bailukulttuurin parhaat puolet, eli sen, ettei juoksulenkille lähtö ollut minkäänlainen ongelma. Vuoren rinteillä on metsää ja polkuja ristiin rastiin, ja kaikkialta avautuvat samat uskomattomat näköalat kaupungin yli Välimerelle. Vaikka tämä on tietysti uskomaton paikka asua, talosta kyllä aistii, että kaksi miestä on huushollannut Pachin tyttöystävää lukuunottamatta kahdestaan. Jos en olisi näin rytöinen ämmä, saattaisin häiriintyä pienistä epäpuhtauksista vähän joka puolella. Ric syö lähinnä muiden tekemiä ruokia tai vaihtoehtoisesti valmistaa pakettinuudeleita mikrossa ja nauttii ne purkkilihapullien kera. Pyysin häneltä tänään apua kaasu-uunin käyttöön, mutta kävi ilmi, ettei Ric ollut koskaan käyttänyt uuniaan. Arvailun ja kokeilujen jälkeen saimme aikaan posauksen ja lieskoja, minkä jälkeen muunsin ruokani risotoksi. Onneksi joogatyypit syövät kasvisruokaa, sillä sen ansiosta kaikki mahdolliset linssit, pavut ja mausteet löytyvät kaapista.

On ollut ihana ja rento viikonloppu ottaa puutarhassa aurinkoa espanjankirjan kanssa, lenkkeillä, soittaa viulua ja kuunnella leppoisia biisejä. Luulen kyllä, että pojat säälivät yksinäistä suomalaista tyttöä, sillä vähän väliä tiedustellaan suunnitelmiani lähteä kaupungille ja kerrotaan vinkkejä hyvistä paikoista viettää sunnuntaita. Tällä hetkellä olisi mega-Erasmus-rajoittamatonmääräsangriaa-bileet, mutta taidan vain juoda puutarhassa teetä, katsella kiikareilla Montjuicille ja mennä nukkumaan. Tiistaina tulevat Suomesta Essi, Marko ja Nico, joten kyllä tässä ehtii bailata. Huomenna on treffit pomon kanssa yliopistolla. Pidetään peukkuja, että tällä kertaa olisi mañana-hommien lisäksi jotain sanottavaa niistä töistäkin.