Taas on hetki kulunut sitten viimeisimmän kirjoituksen, ja romaanin saisi aikaan, jos ihan kaiken tapahtuneen kertoisi. Täytyy siis yrittää tiivistää pari viikkoa, ottaa opikseen ja alkaa päivitellä vähän useammin.
Suomesta tulivat Essi, Marko ja Nico kyläilemään. Koska harjoittelu yliopistolla ei oikein ollut lähtenyt lentoon, oli aikaa näyttää nähtävyyksiä ja hortoilla kaupungilla. Syötiin hyvin, varsinkin jäätelöä, ja koko kolmikko otti tatuoinnit. Parempaan aikaan Barcelonassa ei voisi vieraillakaan, sillä viikonloppuna oli La Merce, eräänlainen kesän lopetusjuhla ja vuoden parhaat bileet. Oli paikallisia perinteitä, musiikkia, näyttelyitä, performansseja ja elokuvia, kaikki tietysti ilmaiseksi. Torstaista sunnuntaihin tuntui kuin olisin ollut festareilla, joilla lavalta toiselle liikutaan metrolla. Pojat halusivat käydä myös paikallisissa yökerhoissa, joten liikuttiin Essin ja uusien biologikavereiden kanssa. Belle and Sebastianin keikkaa olin kovasti odottanut, mutta rauhallinen söpöilymusiikki ei oikein istunut täkäläiselle ilmaiskeikalle. Espa... eikun katalaanit huusivat kuin eläimet ja puhuivat niin paljon, että musiikkia ei välillä kuullut ollenkaan. La Mercen hurjin juttu ainakin minulle oli varmasti tulijuoksu, Correfoc, josta tiesimme etukäteen vain, että peittäviä vaatteita ja hiusten suojaamista suositellaan. Via Laietanaa alas kuskattiin telineillä lohikäärmeitä ja piruja. Niissä ja ihmisten käsissä oli ilotulitteita, joista suihkusi kipinöitä joka suuntaan. Olin välillä ihan varma, että sytyn palamaan, mutta kaipa nämä tietävät, että se on turvallista. Astridin kanssa todettiin, että Saksan tai Suomen viranomaiset eivät ehkä hyväksyisi vastaavaa paraatia.
Viime keskiviikkona näin sitten yleislakon eteläeurooppalaiseen tyyliin. Katalaaniksi vaga general näkyi katukuvassa koko edeltävän viikon. Sunnuntaina kuultiin, että Plaza Catalunyalta on vallattu valtava entinen pankkirakennus. Kun keskiviikkona menimme katsomaan, en ollut millään uskoa sen pytingin kokoa. Pankin edustan viehkeät "kreikkalais"patsaat oli puettu ja alle kirjoitettu Lady Vaga. Parvekkeelta pidettiin puheita ja lakkoväelle jaettiin ruokaa. Plaza Catalunyalta lähti kaksi mielenosoitusta, joista jälkimmäisen aikana poliisi tyhjensi squatin. Näissä squattiväen miekkareissa ihmetytti kovasti se, että tuntui kuin väki olisi ensimmäisessä mielenosoituksessaan. Kun vilauskaan näkyi poliisiautosta, ihmiset luikkivat sivukujille, vaikka mitään ei ollut vielä tapahtunut. Olen kuullut, että paikallisen poliisin pamputuskynnys on aika matala, mutta nyt oli selvästi annettu ohjeet ottaa rauhallisesti.
Samoin kummastuttivat mielenosoittajien kohteet. Tarkoituksena oli tietysti painostaa lakon aikana auki olevia liikkeitä sulkemaan ovensa, mutta olisi ollut syytä muistaa talouskriisin oikeat syylliset. Ei oikein ole mieltä lyödä pakistanilaisen minimarketin ikkunoita mäsäksi ja kaataa kukkaruukku myyjän päähän. Juuri kriisin takia tuollaiset pienyrittäjät ovat entistäkin tiukemmalla taloudellisesti, eikä liikkeen sulkeminen välttämättä ole vaihtoehto. Samoin paukkupommien heittely täysinäisiin ravintoloihin keskelle ihmisiä tuntuu lähinnä kiusanteolta. Toiminnan olisi voinut yrittää kohdistaa muutamaan selkeään ja hyvin valittuun kohteeseen, jolloin viesti olisi välittynyt paremmin. Mutta voipi olla, että kaltaiseni systeemin orja katsoo mielenosoittamista aika eri vinkkelistä kuin katalaanianarkistit.
Myöhemmin iltapäivällä oli ammattiliittojen perinteisemmät mielenosoitukset, jotka sujuivat rauhallisesti, kunnes pääsimme perille Plaza de Sant Jaumelle. Poliisit ajoivat letkan koppiautoja aukion viereen, mikä ilmeisesti oli riittävän provokatiivista. Tunnin päästä lähikadut näyttivät suomalaiseen silmään aika hurjalta, kun roskakokot paloivat, katukivetys oli hajotettu heittokiviksi ja kaikesta irtonaisesta rakennettu esteitä mellakkapoliisin autoille. Mitään kovin ihmeellistä ei lopulta tapahtunut, vaan aiemmin nähty kissa-hiiri -leikki poliisin kanssa jatkui pitkin pikkukujia. Lähdimme kotiin, sillä touhussa ei ollut oikein minkäänlaista pointtia ja puistossa on paljon kivempi hölkätä. Ai entä se itse asia, mitä jäi käteen talouskriisin vaikutuksista Kataloniaan? Osaatte te itsekin netistä lukea, puheet ja tekstit olivat katalaaniksi. Kun kukaan ei alkanut niitä meille kääntämään, ajattelin, että yleiseurooppalaisessa tilanteessa on ihan riittävästi syytä minulle osallistua.
On täällä opiskeltukin. Viime viikolla tuli mitta täyteen harjoitteluohjaajan mañana-asenteen kanssa, menin paikallisen Erasmus-koordinaattorin juttusille ja kerroin, ettei lähes neljässä viikossa ole tapahtunut oikein mitään. Ilmeisesti jonkinlaista painostusta tapahtui, sillä seuraavana päivänä pomollani oli tarkka projektisuunnitelma ja aikataulu tulostettuna. Lisäksi sovimme, että otan pari maisterikurssia, jotka ovat kaikki espanjaksi. Tänään menimme jo maastoon keräämään maaperänäytteitä, huomenna aloitan labrahommat. Projekti on nyt enemmän perusmaaperäbiologiaa ja labratyötä, mutta tällä hetkellä haluan vain päästä tekemään ja oppimaan. Labratyö oikeastaan sopii minulle hyvin, sillä maisterikursseilla pääsen maastoon. Sovimme myös, että pääsen parin mielenkiintoisen, mutta katalaaninkielisen kurssin maastokerroille mukaan.
Vielä täytyy kertoa lauantaista jotain. Kämppikselläni Ricillä on auto ja taipumus ystävystyä ulkomaalaisten kanssa. Lauantaina meitä pakkautui sekalainen seurakunta autoon, ja Ric näytti meille Costa Bravaa. Ajoimme Barcelonasta pohjoiseen pienestä kylästä toiseen aina Tossa del Mariin asti, jossa oli uskomattoman hyvin säilyneitä roomalaisaikaisia rakennuksia. Piknik rantakallioilla, uhkarohkean pitkä uimaretki, huikeat näköalat, auringosta punoittavat olkapäät... Joskus vielä uudestaan tuohon paratiisiin.
Eilen meillä oli koko päivän kestävä illallinen, kun sekä minä että Pachi olimme kutsuneet ystävät syömään. Paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja keskusteluja, paljon uutta mietittävää. Olen yrittänyt pitää silmät ja korvat auki tässä kansainvälisessä ympäristössä ja täydentää tietojani Euroopan maista natiivien näkemyksillä. Tänään olin maastoreissulla ohjaajani Teresan ja väitöskirjaa tekevän Luisin kanssa, ja keskustelut maanäytteiden pussituksen lomassa avasivat uusia näköaloja katalaanien sielunelämään. Täytyy lähiaikoina omistaa blogikirjoitus sille, miten maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, sillä tämä on jo muutenkin riittävän sekava vuodatus. Nyt on mentävä nukkumaan, sillä huomenna alkaa ankara pipetointi ja labratakin liehunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti