Tana aamuna matkustin ensimmaista kertaa koululle Coyoacanista. Ensin peserolla juna-asemalle ja siita lahijunalla kampukselle. Peserot ovat pienia vihreita busseja, joiden pinta on kiiltanyt ehka 30 vuotta sitten ja joiden aikatauluja ja reitteja ei ole missaan koottuna. Kyytiin ja sielta pois paasee missa tahansa. Muutin siis eilen uuteen paikkaan. Alue on kauniimpi ja elavaisempi, ja kamppikset puhuvat espanjaa kolmella eri etelaamerikkalaisella korostuksella. Jaljella olevassa kahdessa ja puolessa kuukaudessa ei ehdi ihmeita, mutta ehka ymparisto on entista hedelmallisempi kielen kehitykselle.
Pieni kahina oli entisen vuokraisannan kanssa ennen lahtoa. Kysyin kuun alussa, voinko muuttaa pois viiden kuukauden sopimuksestani huolimatta. Silloin Juan vastasi, etta tottakai ja sin problemas. Eilen muuttopaivana Juan sitten ilmestyi paikalle, ja vaati pidattamansa takuuvuokran lisaksi yhden lisakuukauden vuokraa. Kuulemma ei ollut muistanut sopimuskauden pituutta ja nyt tulee sitten menetyksia, kun huhti- ja toukokuulle ei ole maksajaa. Mina pidin pintani, silla olin jo ehtinyt sopia maksavani puoli kuukautta uuteen kamppaan, yhteensa olisin siis joutunut maksamaan 1,5 kuukautta kahta kamppaa Juanin virheen takia. "Siina tapauksessa pyydan, etta pakkaat tavarasi ja haivyt valittomasti!" sanoi han ja jai odottamaan, kunnes lahdin. Kerrankin oli tuuria, etta tama tapahtui juuri muuttopaivana (Juan ei siis tiennyt, milloin aion muuttaa), etta sai sanoa "muy bien" ja paiskoa puseronsa dramaattisesti rinkkaan.
Mista sitten sain sytykkeen haastaa riitaa meksikolaisen vuokraisannan kanssa ja alkaa kahlaamaan lapi kamppailmoituksia? Pari viikkoa sitten lahdin couchsurfing.com-sivulta loytamieni mehikaanojen kanssa perhosreservaattiin Michoacaniin viikonlopuksi. Perhosia oli vuorella kuin hyttysia Lapin kesassa ja oli rentouttavaa telttailla hyvassa seurassa ja uida kuumavesialtaissa, mutta reissun suurin merkitys oli juuri kieli. Olin tiennyt selviavani arkipaivan tilanteista espanjalla, mutta en ollut tiennyt pystyvani puhumaan kaksi paivaa lahes pelkkaa espanjaa. Virheita ja ankytysta esiintyi, mutta kaikki ymmarsivat lauseiden sisallon ja mina sain enemman tai vahemman sanottua, mita halusinkin. Maanantaina sitten paatin, etta jos on tullut toiselle puolelle maapalloa opettelemaan espanjaa, voisi kai vahan pistaa yritysta siihen suuntaan. Compartodepa-nimiselta sivulta loytyi suhteellisen helposti tuo kamppa Coyoacanista.
Eilen lahtivat myos eraat muuttolinnut, eli vanhemmat, pikkuveli ja tati kymmenen paivan reissunsa jalkeen. Vietettiin pitka viikonloppu Veracruzissa aurinkoa ottaen. Edellisella viikolla en valikokeiden takia ehtinyt nahda perhetta edes joka paiva, joten oli tarkeaa viettaa muutama paiva ihan rauhassa heidan kanssaan, kun olivat kuitenkin tulleet toiselle puolelle maapalloa minua katsomaan. Kaytiin snorklaamassa ja jokiristeilylla mangrovemetsassa ja tasapainoiltiin ruskettumisen ja palamisen rajamailla. Vasta 18 tayttaneen Sampon kanssa paastiin baariin, mika varmaan tuntuu sitten Suomessa viela sata kertaa oudommalta.
On maailman oudointa, etta nyt olen tasmalleen puolessa valissa tata vaihtoa! Tuntuu kuin olisi kulunut korkeintaan kuukausi, enka olisi oikeastaan ehtinyt edes aloittaa elamaa taalla. Toisaalta on ikava varsinkin ystavia Suomessa. Huomasin viime viikolla, etta jos lennan suoraan Helsingista Ouluun, ehdin juuri ja juuri Vanun liittokokoukseen! Ilmoitin sitten Ouluun, etta jos etajasen kelpaa edustajaksi, olisin kiinnostunut. Siispa jos Popovanun vuosikokous niin suo, liittariin putkahtaa suoraan lentokentalta ruskettunut rinkkaselkainen Aino. Lupaan hankkia sombreron tata tilannetta varten! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti