Meksikossa ei sanota vale, vaan ok!

Blogini on siirtynyt Barcelonasta Meksikoon Suomessa vietetyn joulun jälkeen. Päivitykset lakkasivat Barcelonasta, sillä niistä alkoi tulla liiaksi päiväkirjamaisia omien nihkeiden tuntojen tilityksiä. Se ei oikein vastannut todellisuutta, sillä suurimman osan ajasta oli kuitenkin huippua. Mitä nyt välillä Erasmus-sekoilu ja katalaanien nurkkakuntaisuus ottivat aivoon. Harjoitteluraportti jäi tehtäväksi täällä Meksikossa, sillä mittauksia tehtiin vielä viikko ennen lähtöäni Barnasta. Sevilla ja Granada tulivat visteerattua, ja niitä suosittelen kyllä ihan kaikille! Nyt täytyy kirjoittaa ihan itseni takia vähän ahkerammin ja vähentää itsesensuuria. Mitään päiväkirjaa en ikinä saa aikaiseksi ja jotain mustaa valkoisella tästä vuodestä täytyy jäädä.

Jouluna sen ymmärsin, ettei ihmissuhteissa laatu korvaa määrää. Harmitti nähdä melkein kaikkia vain pakollisten kuulumisten verran, kun olisi voinut puolin ja toisin vähän syvemminkin puhella, mitä syksyn aikana on tullut ajatelleeksi. Hauskaa oli silti, tosin aivan liian kylmää.

Äiti käyttäytyi viimeisen viikon kuin olisin lähdössä sotaan. Olin sitten kieltämättä aika täpinöissäni ennen lähtöä ja mieitytti, mitä perillä tulee vastaan. Ei ole täällä perillä missään vaiheessa pelottanut eikä tuntunut epämukavalta. Mitä nyt metrossa ihmiset tuijottavat ja laukusta täytyy pitää kiinni.

Lennolla Madridista Mexico Cityyn oli ainakin 10 suomalaista, joista viisi oli menossa vaihtoon. Kaksi heistä olivat menossa samaan hostelliin, joten otimme kimppataksin uudenvuodenaamuna pilkkopimeässä. Auringon noustua  ihana argentiinalainen Daniela ja meksikolainen Marcos näyttivät meille kaupunkia iltaan asti ja sunnuntaina lähdimme katsomaan Teotihuacanin pyramideja. Paloimme iloisesti kirkuvan punaisiksi koko Suomi-jengi. Pyramidimesta oli neljä kilometriä pitkä, minkä lisäksi piti tietysti kiivetä melkoinen määrä portaita, jos halusi huipulle. Illalla nukahdimme kymmeneltä valot päällä ja täysissä pukeissa. Danielan kanssa juonimme treffit vielä tuntemattomalle rannalle parin viikon päähän.

Tänään oli sitten ensimmäinen päivä yliopistolla. Lentokoneen kaksi suomalaista ovat lähdössä saman yliopiston, Tec de Monterreyn, Cuernavacan kampukselle, mutta kolme muuta oululaista Mexico Cityn vaihtaria ovat täällä samassa hostellissa. Lähdettiin aamulla yhdessä orientaatioluentoja kuuntelemaan. Kampus on todella porho, tenniskenttä, valtava kuntosali ja vartijoita joka puolella. Rahalla ei saa rakkautta, mutta hitosti lasia, metallia ja päheitä laboratorioita sillä irtoaa.

Iltapäivällä etsin muiden oululaisten kanssa asuntoa. Talossa oli tilaa kolmelle ja neljännelle viikonlopusta alkaen. Alun perin uhosin, että asun meksikolaisten kanssa kielen takia, joten kävin katsomassa toistakin taloa. Siellä olisin joutunut asumaan jonkun tyypin äidin kanssa, joten päätin olla mukavuudenhaluinen ja otin ensimmäisen talon neljännen huoneen, kunhan se vapautuu. Viisi minuuttia kampukselle kävellen, kattoterassi, iso ikkuna, vesi, sähkö, netti ja siivous (!) kuuluvat vuokraan (177e) ja kaikki palvelut ovat lähellä. Ei niiden Barcelonan kämpänhakuseikkailujen jälkeen yhtään huvita alkaa säätämään, kun kerran löytyi heti sopiva. Sitä paitsi yksi kämppiksistä on Ecuadorista, siispä ahdistelemme sitä oikein sakilla huonon espanjamme kanssa.

Oli syyllinen olo ajella ympäriinsä taksilla ja aina vaan reteästi pyytää taksia odottamaan ulkopuolella. Parin tunnin ajelun hinnaksi tuli 10 euroa jaettuna neljällä. Huomenna sitten muutamme uuteen kotiin!